Yhteystiedot
Katja Taimela
katja.taimela@eduskunta.fi
Puhelin 050 512 2629 ja 09 432 3154
Avustaja: Antti Kotti
antti.kotti@eduskunta.fi
Puhelin 0400 443 636
Kalenteri
| Ei tapahtumia |
Tervetuloa sivuilleni!
Käy peremmälle ja löydät rautaisannoksen minusta, ajatuksistani ja tekemisistäni. Jos jokin asia jää epäselväksi tai haluat muuten ottaa yhteyttä, älä turhaan ujostele.
Tilaa uutiskirje! Lähetän kerran kuukaudessa sähköpostilla kuulumisia eduskunnasta. Jos haluat mukaan kirjeen postituslistalle, laita siitä viestiä: antti.kotti@eduskunta.fi
Asunnottomuuteen on yhteiskunnan rakenteisiin ja toisaalta erilaisia yksilökohtaisia syitä. Jokaisen asunnottoman tarina on omanlaisensa. Vaikka asunnottomuuteen on viime vuosina puututtu suhteellisen tehokkaillakin toimenpidekokonaisuuksilla, tilastot näyttävät edelleen karuilta: meillä on edelleen yli 7000 ihmistä asunnottomana. Vaikka asunnottomuus keskittyy voimakkaasti suuriin kaupunkeihin, on meillä asunnottomia yli sadassa kunnassa.
Tapio Äyräväinen kirjoitti (SSS 7.10.2018), että hallitus olisi antanut esityksen puun polttamisen kieltämisestä takoissa ja kiukaissa. Yhteydenottojen määrästä päätellen Äyräväinen tavoitti selvästi yhden kansan syvien rivien herkistä kipupisteistä. Kirjoitus pelottelee kuitenkin asioilla, jotka eivät ole totta. Tällä kertaa Äyräväisen kynä tupruaa savua ilman tulta.
Huoli ei sinänsä ole uusi, vaan julkisuudessa on aika ajoin esiintynyt huolia aikeista kieltää puun pienpoltto lainsäädännöllä. Näin ei olla tekemässä. Sen sijaan puun pienpolton aiheuttamia terveyshaittoja on tarpeen vähentää. Ilmansaasteisiin menehtyy vuosittain ennenaikaisesti noin 2 000 suomalaista. Tämän haasteen suurin syyllinen ovat pienhiukkaset, joiden suurin lähde tällä hetkellä on puun pienpoltto. Pienpolton suhteellinen osuus tulee kasvamaan vuoteen 2030 mennessä, koska muiden päästölähteiden eli tieliikenteen, työkoneiden, teollisuuden ja energiantuotannon päästöt vähenevät lainsäädännön keinoin.
Kaikille koululaisille tarjottava maksuton ateria kuvaa hyvin koko hyvinvointivaltiomme ydintä. Se on aikanaan ollut kunnianhimoinen poliittinen tavoite, jonka eteen on tehty paljon työtä. Kun se on saatu voimaan, kaikki ovat pitäneet sitä kansallisena ylpeytenä. Hiljalleen vuosikymmenten saatossa siitä on tullut itsestäänselvyys, jonka arvostus ja hyödyntäminen ovat vaihtelevia. Onko tällä varjolla ajan hengen mukaisesti seuraava askel siinä, että kouluruoka leimataan yhteiskunnalle kalliiksi järjestelmäksi, ja aletaan esittämään sille erilaisia maksuja? Toivottavasti ei.