Katja Taimela

Pohjoismaiden välillä liikuttaessa ulkomailla työskenneltäessä kuulutaan pääsääntöisesti sen maan sosiaaliturvan piiriin, jossa työskennellään. Näin on siinäkin tapauksessa, ettei henkilö muuta kyseiseen maahan, vaan jää asumaan toiseen Pohjoismaahan.

Pohjoismaista Suomeen lyhyeen työsuhteeseen tuleva henkilö ei ole kuitenkaan oikeutettu sosiaaliturvaan alle neljän kuukauden maassaolon aikana. Alle neljän kuukauden työsuhteissa ulkomailta tuleva työntekijä tai yrittäjä ei siis kuulu suomalaisen sairausvakuutuksen piiriin eikä näin myöskään sairauspäivärahan piiriin. Suomen sosiaaliturvan ulkopuolelle jäävät yleensä poikkeuksetta työharjoittelijat ja au pairit sekä muut lyhytaikaista tai pienipalkkaista työtä tekevät, joiden työsuhde ei täytä työssäoloehtoa.

 

Pohjoismaissa liikuttaessa sovelletaan EU-asetusta 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta, jonka pääperiaatteen mukaan työntekijä vakuutetaan työskentelymaassa, jos tietyt kriteerit työn kestosta, palkasta ja työajasta täyttyvät.

EU:n lainsäädännössä lähtökohta on, että työhön tulevaa henkilöä eli työntekijää on kohdeltava yhdenvertaisesti maassa asuvien kanssa, kun on kyse oikeudesta sosiaaliturvaan. Tämä pätee unionin kansalaisiin ja unionissa laillisesti oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin.

Suomen linjaus pohjoismaista tulevien työntekijöiden sosiaaliturvasta vaikuttaisi olevan ristiriidassa tämän EU:n lainsäädännön periaatteen kanssa, ja se voi pahimmillaan olla este ihmisten oikeudelle vapaaseen liikkuvuuteen maiden välillä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Näkeekö hallitus Pohjoismaista Suomeen tulevan työntekijän sosiaaliturvassa perusteluissa kuvatussa tilanteessa merkittävän epäkohdan, ja mikäli näkee,
mihin toimiin hallitus aikoo asiassa ryhtyä?

Helsingissä 12 päivänä helmikuuta 2014

Katja Taimela /sd

 

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Katja Taimelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 53/2014 vp:

Näkeekö hallitus Pohjoismaista Suomeen tulevan työntekijän sosiaaliturvassa perusteluissa kuvatussa tilanteessa merkittävän epäkohdan, ja mikäli näkee,
mihin toimiin hallitus aikoo asiassa ryhtyä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Pohjoismaasta toiseen liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvasta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta. Näitä säännöksiä täydentävät Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen määräykset.

Asetuksen 883/2004 pääperiaate on, että henkilö kuuluu kerrallaan vain yhden valtion sosiaaliturvalainsäädännön piiriin. Työntekijän osalta pääsääntönä on, että hän oikeutensa asetuksessa tarkoitettuun sosiaaliturvaan määräytyy työskentelyvaltion lainsäädännön mukaan. Asetuksen säännösten perusteella määräytyy kuitenkin vain se lainsäädäntö, jota henkilöön kulloinkin sovelletaan. Oikeus kyseessä olevan lainsäädännön mukaisiin etuuksiin riippuu siitä, täyttääkö henkilö vakuuttamisen ehdot ja edellytykset yleensä ja sen lisäksi tietyn etuuden saamiseksi kyseisessä lainsäädännössä säädetyt etuuden saamisen edellytykset. Kysymyksen perusteluissa mainitussa niin sanotussa neljän kuukauden säännössä on kysymys tällaisesta Suomen lainsäädännön mukaisesta vakuuttamisen edellytyksestä, jota sovelletaan tilanteessa, jossa Suomessa työssä oleva henkilö ei asu täällä vakinaisesti.

Mainittu neljän kuukauden työskentelyedellytys on kirjattu asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annettuun lakiin. Säännön tavoitteena on ollut Kelan toimeenpaneman asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön täsmentäminen silloin, kun oikeus sosiaaliturvaan määräytyy EU-lainsäädännön perusteella pelkästään täällä työskentelyn perusteella. Säännöksellä on rajattu asumiseen perustuvan sosiaaliturvan ulkopuolelle sellaiset henkilöt, joiden työskentely on vähäistä ja aivan marginaalista.

Koko Suomen EU jäsenyyden ajan asumisperusteinen sosiaaliturva on ollut haasteiden edessä. Järjestelmämme ei ole ollut helposti yhteen sovitettavissa unionin lainsäädäntöön. Suomen lainsäädännön kannalta vaikeaksi on osoittautunut EU-lainsäädännön vaatimus yhdenvertaista kohtelusta sen kohdistuessa sosiaaliturvan aloihin, jotka kansallisesti ovat asumisperusteisia. Työntekijöiden ja yritystoimintaa harjoittavien osalta asumisvaatimus väistyy EU-lainsäädäntöä sovellettaessa ja oikeus sosiaaliturvaan asumisperusteisten etuuksien osalta syntyy myös työskentelyn perusteella.

Unionin oikeuskäytännössä vahvistunut yhdenvertaisenkohtelun periaatteen laajeneva tulkinta ja ulottaminen uusiin henkilöryhmiin luovat paineita myös neljän kuukauden säännön uudelleen arvioimiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama Solmu IV työryhmä on viimeksi muun ohella tarkastellut säännön toimivuutta nykytilanteessa.

Jo tehtyjen selvitysten lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö toteuttaa kevään 2014 aikana kokonaisselvityksen asumisperusteisen sosiaaliturvan ja EU-lainsäädännön yhteensovittamisen vaatimuksista ja Suomen liikkumavarasta, haasteista ja kehittämisvaihtoehdoista ottaen huomioon yhdenvertaisen kohtelun periaate. Työssä tulee ottaa huomioon asumisperusteisen järjestelmän selkeys, johdonmukaisuus ja oikeudenmukaisuus, jotta asumisperusteisenjärjestelmän tavoitteet ja perusrakenne voidaan säilyttää. Tämän työn yhteydessä tarkastellaan tätä nk. neljän kuukauden sääntöä myös muun muassa kysymyksen perusteluissa esiin tuotujen seikkojen valossa. Selvitystyön valmistuttua hallitus harkitsee mihin mahdollisiin toimenpiteisiin selvitys antaa aihetta.

Helsingissä 5 päivänä maaliskuuta 2014

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko