Katja Taimela

Heinäkuun alussa voimaan tuleva vanhuspalvelulaki muuttaa ikäihmisten
palvelujen tarjoamisen lähtökohtia. Lailla puututaan monin tavoin palvelun
laatuun ja saatavuuteen liittyviin epäkohtiin. Hoitohenkilöstön
alimitoitukselle tulee nollatoleranssi. Lakiin on myös ponnekkaasti kirjattu,
että kotiin saatavat palvelut ovat ensisijaisia.

 

Yhteiskunnan tarjoamat hyvinvointipalvelut on perinteisesti järjestetty
palvelun tarjoajan näkökulmasta. Uusi vanhuspalvelulaki nostaa keskiöön
ihmisen. Jokaiselle vanhukselle tarjotaan jatkossa kattava palvelukokonaisuus
yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Palvelutarpeen määritteleminen käynnistyy, kun iäkäs henkilö on hakenut
sosiaalipalveluja tai hakeutunut palvelujen arviointiin. Myös omainen tai
läheinen voi pyytää palvelutarpeen selvittämistä. Tarpeiden määrittely on lain
mukaan tehtävä viivytyksettä ja monipuolisesti. Tarvittaessa vanhukselle
nimetään vastuuhenkilö, mikä osaltaan takaa tarvittavien palvelujen saannin.
Nykyisinhän ongelma on liian usein siinä, että palveluja tai tukea kipeimmin
tarvitsevat, eivät syystä tai toisesta niitä kykene hakemaan.

Vanhuspalvelulaki lähtee siitä, että kotiin vietävät palvelut ovat aina
ensisijaisia. Kaikkihan asuvat mieluiten kotonaan mahdollisimman pitkään. Iän
karttumisen myötä se edellyttää kuitenkin kotiin saatavia tukipalveluita.
Näihin määrätietoinen panostaminen on hyvinvointipolitiikan keskeinen
uudistamislinjaus. Sen myötä rajallisia resursseja kohdistetaan ennaltaehkäisevään
työhön.

Erilaiset avopalvelumuodot tulevat kuvaan siinä vaiheessa, kun edes autettuna
kotona asuminen ei enää onnistu. Avopalvelussa mukana kuvassa ovat kuntoutus,
virikkeellinen kodinomainen ympäristö ja mahdollisuudet normaaliin sosiaaliseen
kanssakäymiseen. Vanhusten pitkäaikaisesta laitoshoidosta pyritään eroon. Se on
jatkossa vaihtoehto vain, jos siihen on ehdottomat lääketieteelliset perusteet
tai se on muuten perusteltua iäkkään arvokkaalle elämälle.

Vanhuspalvelulain kiistellyin osuus ovat olleet henkilöstön määrään liittyvät
linjaukset. Henkilöstön alimitoitukselle on nyt asetettu nollatoleranssi.
Jokaisessa toimintayksikössä on lain mukaan oltava riittävä ja osaava
henkilöstö. Mikäli asia ei hoidu kuntoon näillä määrittelyillä, tullaan henkilöstömitoitukset
kirjaamaan lakiin. Kaikkiaan vanhuspalvelulain toteutumista seurataan tarkkaan
ja hoidon laadun mittareita kehitetään edelleen.

Vanhuspalvelulaki on lajissaan ensimmäinen. Se ei varmasti hoida kaikkia
vanhustenhoivana liittyviä asioita välittömästi kuntoon. Hoidon laatu ja
saatavuus on kuitenkin nyt määritelty laissa. Vanhuspalvelulaki on merkittävä
askel siihen suuntaan, että kaikki vanhukset voisivat tasapuolisesti saada
tarvitsemansa palvelut asuinpaikasta tai tulotasosta riippumatta.