Katja Taimela

Rakenteita uudistamalla turvataan palvelut

Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa on selkeä ja harkittu kirjaus kuntarakenteen uudistamisesta: "Hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa."

Kun seuraa asiasta käytävää keskustelua, tulee mieleen, ettei monikaan poliitikko ole hallitusohjelmaa vaivautunut lukemaan.

Edellä mainittu hallitusohjelman linjaus pohjaa Kuntaliiton hallituksen kannanottoon, jonka se julkaisi heti eduskuntavaalien jälkeen. Kuntaliiton kantaa ovat olleet muokkaamassa kaikki puolueet ja uudistuksen kannalta on tärkeää, että kaikkien puolueiden panos uudistamistyöhön saadaan myös jatkossa. On hyvä huomata, että hallituksen kuntarakenneuudistuksesta on lyöty lukkoon tässä vaiheessa vasta lähinnä aikataulu ja muutamia yleisluonteisia perusperiaatteita.

Kansanedustaja Esko Kivirannan kirjoitus (Auranmaan viikkolehti, Loimaan lehti, Paimion Kunnallislehti, Somero –lehti ym. 30.9.-4.10.2011) jatkaa keskustapuolueen yritystä jumittaa keskustelua pelottelemalla sanelupolitiikalla ja pakkoliitoksilla. Nyt tarvitaan pelottelun sijaan aitoa keskustelua palvelujen turvaamisesta tulevaisuuden haasteissa. Etenkin kunnissa kannattaisi alkaa yhdessä pohtimaan, miten oman alueen rakenteita voitaisiin muuttaa paremmiksi palveluiden turvaamiseksi. Yksisilmäinen uudistuksia vastaan kapinoiminen on vastuutonta politiikkaa.

Tarve kuntarakenteiden uudistamiselle tulee mm. ikärakenteemme muutoksesta. Se, että elämme pidempään, on arvokas asia, mutta se asettaa palveluidemme järjestämiselle haasteensa. Niihin on nyt korkea aika vastata. Mikäli nyt ei tehtäisi mitään ja jatkettaisiin nykyisillä rakenteilla, ongelmakenttämme 10 -20 vuoden päästä olisi kestämätön. Keskusta -johtoisen Paras -hankkeen tulokset eivät ole tässä mielessä riittäviä. Sen työtä on siis jatkettava.

Paras -hanke sisälsi pakottavia elementtejä kuten 20 000 ihmisen väestöpohjan sosiaali- ja terveyspalvelujen suhteen. Nyt pakottavia kriteereitä ei enää ole ja kuntarakennetta lähdetään parantamaan yhdessä alueiden kanssa. Paras –hankkeen keskeinen heikkous oli, että se johti erilaisten hallintohimmelien syntymiseen. Tämä etäännytti palveluista päättämisen kauas kuntalaisesta, jolle valta kuitenkin viime kädessä kuuluu, onhan hän paitsi palvelujen käyttäjä myös niiden maksaja. Nykyhallituksen kuntarakenneuudistus haluaakin palauttaa demokratian päätöksentekoon. Samalla vähennetään hallinnollista byrokratiaa ja suunnataan resurssit palvelujen tuottamiseen.

Hallitus on hahmotellut tavoitteeksi vahvojen peruskuntien Suomen. Nämä kunnat muodostuisivat luonnollisten työssäkäyntialueiden pohjalle. Tämä ei kuitenkaan ole kiveen hakattu periaate. Alueiden ja työssäkäyntialueiden erilaisuus otetaan huomioon. Lisäksi kuntarakenneuudistuksessa mahdollistetaan myös poikkeaminen vahvan peruskunnan periaatteesta. Hallitus myöntää rehellisesti, että yksi malli ei sovi koko maahan.

Vahvan peruskunnan mallin lähtökohdat ovat tärkeitä. Sen lisäksi, että vahva peruskunta pystyisi vastaamaan riittävistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja koulutuksesta, sen tulisi myös voida aidosti vaikuttaa oman alueen elinvoimaisuuteen. Kuntien tulee jatkossa pystyä toimimaan paremmin oman tulorahoituksensa varassa. Tämä edellyttää riittävää veropohjaa, mikä pohjautuu alueen hyvään työllisyystilanteeseen ja toimivaan elinkeinoelämään. Siksi kunnalla on oltava tulevaisuudessa avaimet myös niiden kehittämiseen.