Katja Taimela

Valtiontalouden ankea tila on tiedossa. Kaikki jaamme huolen tulevaisuudesta. On aivan selvää, että tilanteen kääntäminen vaatii vaikeita päätöksiä. Ne olisi kuitenkin mahdollista tehdä oikeudenmukaisesti. Hallituksen politiikka kylvää eriarvoisuutta, eripuraisuutta ja epävarmuutta yhteiskuntaan ennenkuulumattomalla tavalla. Myös esitettyjen toimien vaikutukset kasvuun ja työllisyyteen ovat vähintäänkin kyseenalaisia.

Hallituksen työkalut talouden tasapainottamiseen ovat kovia. Jo aiemmin on kuultu leikkauksista etuuksiin. Nyt mennään röyhkeästi pienituloisten palkansaajien lompakolle. Hallituksen herrojen pullistelu, jolla peitetään omaa kyvyttömyyttä sopimiseen, kohdistuu nyt ennen kaikkea pienipalkkaisiin naisiin. Heidät laitetaan maksamaan kovaa hintaa talouden sakkaamisesta.

Leikkaukset osoittavat, että hallituksen ymmärrys tämän päivän työelämästä on ohutta. Ihmisten pakottaminen töihin sairaana lisää sairauspoissaoloja, ei vähennä niitä. Nyt töihin on pakko raahautua tartuttamaan muita, koska toimeentulosta ei ole varaa tinkiä.

Monenlaiset lisät, joita nyt leikataan, ovat muodostaneet merkittävän osan pienipalkkaisten toimeentulosta. Nyt luodaan maahan hyvin laajaa joukkoa ihmisiä, jotka eivät tule enää palkallaan toimeen. Tuloerot kasvavat ja kansaa jaetaan voimakkaasti kahtia.

Maa nousee vain yhteistyöllä ja sopimisella, ei pakottamisella ja sanelulla. Valittu polku tulee olemaan kivinen. Se muuttaa suomalaista yhteiskuntaa merkittävästi ja pysyvästi.

Nyt kun kaikki osapuolet ovat osoittaneet olevansa tosissaan, olisiko edellytyksiä kokeilla sopimista vielä kerran?