Katja Taimela

Ismo Saari kirjoitti Suomen tarvitsevan yhteiskuntasopimusta (SSS 17.6.2015). Hän väittää, että työntekijät eivät osallistu taantuman maksamiseen ja että työajan pidennys entisellä palkalla alentaisi tuotantokustannuksia. Todellisuus suomalaisissa yrityksissä on toisenlainen. Loppujen lopuksi harvalla alalla tuottavuus voi millään muotoa parantua muutamalla lisätyötunnilla. Jos tuotteille ei ole kysyntää, ne eivät yksinkertaisesti mene kaupaksi. Samalla hallituksen leikkaukset pienituloisten toimeentuloon hyydyttävät kotimaista kysyntää.

Työaikaa tulisikin pidentää saamalla useammat suomalaiset työntekijät työn syrjään kiinni. On järjetöntä lisätä entisestään kuormitettujen taakkaa tilanteessa, jossa työpaikkoja on liian vähän. Hallitusohjelman suurin puute on uuden kasvun ja työllisyyden rakennuspuiden puuttuminen miltei kokonaan. Panostaminen pelkästään biotalouteen ei riitä, vaan myös muiden kasvualojen potentiaali on hyödynnettävä. Kasvu voi perustua vain korkeatasoiseen osaamiseen. Siksi hallituksen koulutusleikkaukset näyttäytyvät erityisen oudossa valossa. 

Oma lukunsa on hallituksen toimintatapa yhteiskuntasopimuksen synnyttämisessä. Suomalaisella luottamukseen ja yhteen hiileen puhaltamiseen perustuvalla sopimuskulttuurilla on ansiokas ja arvokas historia. Hallitus heittää hyväksi havaitun toimintatavan romukoppaan. Tilalle tarjotaan kiristystä ja yksipuolista sanelupolitiikkaa.  Yhteiskunnan heikompiosaisia ajetaan vastakkain. Työttömät, eläkeläiset, opiskelijat, lapsiperheet ja sairaat tulevat kärsimään niistä leikkauksista, joihin hallitus on jo sitoutunut. Jotta pienipalkkaiset työntekijät saadaan kiristettyä talkoisiin, hallitus uhkaa uusilla leikkauksilla heikompiosaisille. Samaan aikaan hyväosaisten osallistuminen jätetään hyväntekeväisyyden varaan. Onko tämä Ismo Saaren ja keskustan mielestä oikeudenmukaista?

On hyvä asia, että hallitus ryhtyy määrätietoisesti toimeen talouden vakauttamiseksi. Keinoista olemme eri mieltä. Huomionarvoista on myös se, että keskusta voitti vaalit ja sai kansan mandaatin kovasti erilaisella ohjelmalla kuin mitä sen politiikka vaalien jälkeen on ollut.