Katja Taimela

Yksinäisyys on noussut julkisuuteen ja poliittiseen keskusteluun voimakkaasti viime aikoina. Yksinäisyys ilmentyy erilaisissa muodoissa ja se on viime kädessä hyvin yksilöllinen kokemus. Suomen 2,6 miljoonasta asuntokunnasta yli miljoona on yksinasuvia. Yli 65-vuotiaista yksin asuu peräti 70 prosenttia.

 

Erään tutkimuksen mukaan yksinäisyys on yhtä suuri terveysriski kuin tupakointi ja kolme kertaa vaarallisempaa kuin ylipaino. Tämän seikan ymmärtämisen myötä yksinäisyys on tunnustettu yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi syyskuussa raportin, johon on koottu ensimmäistä kertaa Suomessa yksin asuvien elinoloja, terveyttä ja elintapoja, sosiaalisia suhteita ja elämänlaatua ja palvelujen käyttöä koskevaa tietoa. Onkin tärkeää, että seuraavaa hallitusohjelmaa koottaessa, tämä tutkimustieto huomioidaan ja sen myötä lähdetään aktiivisesti toimenpiteisiin yksin asuvien aseman parantamiseksi.

 

Ongelmalliseksi tai ahdistavaksi koettu yksinäisyys nostaa päätään usein erilaisten inhimillisten vastoinkäymisten yhteydessä. Avioero, konkurssi tai työttömäksi joutuminen altistavat ihmisen kriiseille. Tällaisessa kriisissä yhteisön tuki yhtäkkiä lakkaa ja ystävyyssuhteet katkeavat helposti. Tilannetta on helppoa ja houkuttelevaa jäädä yksin surkuttelemaan neljän seinän sisään.

 

Toisaalta yksinäisyys ja sosiaalisen tuen puute myös tekevät ihmisen haavoittuvaiseksi sairastumisen ja työttömyyden kaltaisille elämäntilanteen muutoksille. Yksinäisyyteen ei auta välttämättä sekään, että hakeutuu toisten ihmisten seuraan. Monet yksinäiset päinvastoin tuntevat itsensä erityisen yksinäisiksi juuri keskellä muita ihmisiä.

 

Yhteiskunnan kulurakenne perustuu hyvin pitkälle kahden aikuisen tuloilla elävien kotitalouksien maksukyvyn mukaisesti. Pääosa kustannuksista tulee asumisesta ja pienissä asunnoissa kulut ovat yleensä suhteessa suuremmat kuin isommissa. Lisäksi esimerkiksi pelkän takuueläkkeen varassa oleva henkilö saa täysin saman eläkkeen riippumatta siitä asuuko yksin vai onko hänellä puoliso jakamassa elämisen kuluja. Vastaavissa ongelmissa ovat myös yksinhuoltajat vaikkapa lasten harrastusten kustannuksissa tai joululahjoja ostaessa. Toimeentulotukea saaneista kotitalouksista yksin asuvien osuus on jopa 72 prosenttia.

 

Politiikalla luodaan paljon edellytyksiä ja mahdollisuuksia ihmisten sosiaaliseen kanssakäymiseen. Suomalainen järjestökenttä ja kolmannen sektorin toimijat joka puolilla maata ovat avainasemassa. Ne tarjoavat matalankynnyksen kohtaamispaikkoja ja yhteistä tekemistä ihmisille. Tämän työn arvo on todella merkittävä.

Yksinäisyys kertoo yhteiskunnan arvoista ja asenteista. Epäterveeseen kehitykseen voidaan vaikuttaa monilla tavoilla. Esimerkiksi koulukiusaaminen on taustalla monessa aikuiselämään liittyvässä kriisissä. Mahdollisuus sosiaalisen kanssakäymiseen tulee olla ihmisen perusoikeus. Me saamme toisistamme voimaa ja iloa elämäämme. Se kuuluu kaikille.