Katja Taimela

Keskusteluja niin eduskunnassa kuin tapaamisissa ihmisten kanssa leimaavat vahvasti työllisyys ja työelämän laatukysymykset. Vaikka onkin suurta muotia ja kansanhuvia parjata hallitusta jokaisesta mahdollisesta ja mahdottomasta asiasta, yhdestä asiasta olen ylpeä. Työministeri Lauri Ihalaisen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen johdolla hallitus on tehnyt paljon konkreettisia toimenpiteitä sen eteen, että ihmisillä olisi työtä. Lisäksi on panostettu työelämän laadun parantamiseen.

 

Työllistämisen edellytysten parantamiseksi tehdyissä toimenpiteissä on ollut omat kasvukipunsa. Nyt tehdäänkin kovasti työtä sen eteen että nuorisotakuu onnistuu. Valtiovalta luo viime kädessä edellytyksiä nuorten työllistämiselle, mutta se ei voi vastata työllistämisestä. Sen tekevät – tai ovat tekemättä – lähinnä yksityiset yritykset. Työllistämisessä avainroolissa ovat lopulta työnhakija ja työnantaja.

Työllistymisen esteitä on lähdetty myös aktiivisesti purkamaan. Tämän vuoden alussa otettiin käyttöön 300 euron suojaosa, joka mahdollistaa pienten työkeikkojen tekemisen ilman että toimeentulon perusteet järkkyvät tai byrokratia jyrää. Suojaosan käyttöönotossa on ollut omat vaikeutensa, joita nyt ratkotaan. On tärkeää, että nämä ihmisten arkea helpottavat uudistukset saadaan mahdollisimman laajasti hyödynnettyä.

Hallituksen työllisyyteen liittyville uudistuksille on yhteistä se, että ne on otettu erityisen hyvin vastaan. Ihmiset ovat aktivoituneet ja innostuneet uusista mahdollisuuksista. Tämä näkyy ilahduttavasti meillä Salossakin. Toipuminen Nokia-kriisistä on hyvällä alullaan ja uusia yrityksiä syntyy. Valtion ja EU:n tukimekanismit ovat tulleet poikkeuksellisen laajassa mitassa avuksemme. Niiden merkitystä ei ehkä ihan täysin ymmärretäkään vielä.

Valitettava tosiasia on se, että ainakin ensivaiheessa syntyvät yritykset työllistävät vain muutamia ihmisiä. Siksi työllisyystilanne kohentuu tuskallisen hitaasti. Jatkossa meidän on kyettävä tunnistamaan näistä yrityksistä ne, joilla on kansainvälistä kasvupotentiaalia. Sieltä löytyy mahdollisuuksia laajemmallekin työpaikkojen syntymiselle.

***

Työurien pidentämiskeskustelu on elänyt hieman rauhallisempaa vaihettaan. Nyt haetaan vankkaa ajatusta siihen, miten työhyvinvointia voitaisiin parantaa. Ministeri Ihalainen on ollut tässäkin aloitteellinen. Hänen johdollaan Suomen työelämästä on lähdetty kehittämään määrätietoisin toimin Euroopan parasta vuoteen 2020 mennessä.

Hankkeeseen on nyt sitoutunut 34 työmarkkinoiden ja työelämän kehittämiseen liittyvää toimijaa SAK:sta ja Akavasta Tekesiin ja VTT:hen. Nämä kaikki ovat kohdallaan määritelleet toimenpiteitä, joilla ne osaltaan parantavat työelämän laatua.

Kun lähdemme toteuttamaan tavoitetta, lähtökohtana on parantaa työssä jaksamisen edellytyksiä kaikilla suomalaisilla työpaikoilla. Erityistä huomiota tulee kiinnittää sinne, missä suurimmat ongelmat ovat. Suuressa roolissa ovat Aluehallintovirastojen alaisuuteen sijoitetut työsuojeluviranomaiset.

Työsuojeluviranomainen on se taho, johon ollaan yhteydessä silloin kun työelämässä on ongelmia. Aikanaan tehtävää hoitivat työsuojelupiirit. Niihin oltiin totuttu olemana yhteydessä tarpeen mukaan. Työsuojelun siirryttyä viiden aluehallintoviraston alaisuuteen yhteydenotot viranomaisiin romahtivat. Työsuojelun tärkeät palvelut hautautuivat uuteen vieraaksi koettuun virastoon. Samaan aikaan työelämän ongelmat eivät lainkaan poistuneet. Päinvastoin, viime vuosina työelämä on monimutkaistunut entisestään.

Työsuojeluviranomaista tarvitaan tänä päivänä ehkä enemmän kuin koskaan. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että palvelu on aidosti käytettävissä silloin kun sitä tarvitaan. Itse olen jättänyt aiheesta kirjallisen kysymyksen ja aion huolehtia siitä, että työsuojelu palaa työntekijän tueksi ja turvaksi siihen rooliin, jossa se on totuttu takavuosina näkemään.