Katja Taimela

KK 976/2013 vp - Katja Taimela /sd

Omaisten kaltoin kohtelemien vanhusten asema

Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa elää omaistensa luona joukko vanhuksia, joiden huolenpito ja perustarpeista huolehtiminen laiminlyödään esimerkiksi omaisen alkoholiongelman vuoksi. Tämänkaltainen kaltoinkohtelu ja jopa väkivalta, joka tapahtuu kotona neljän seinän sisällä, on vaikeasti tunnistettavissa ja nähtävissä. Tämän vuoksi siihen on erityisen vaikea päästä puuttumaan.

 

Tärkeintä on tietysti kaikin keinoin ennaltaehkäistä näitä ongelmia ja puuttua mm. syrjäytymiseen ajoissa. Olennaista olisi myös kehittää keinoja, joilla ammattihenkilöt voisivat tunnistaa näitä tilanteita ja päästä puuttumaan ongelmatapauksiin.

Kaltoinkohtelun ennaltaehkäisyssä ja kaltoinkohteluun puuttumisessa tarvitaan moniammatillista, suunnitelmallista yhteistyötä. Tämä tarkoittaa kuntakohtaisen toimintamallin laatimista. Kunnilla on siis tässäkin asiassa merkittävä vastuu.

Tuoreella vanhuspalvelulailla vastataan hyvin ikäihmisten palvelutarpeisiin, mutta se ei tuo ratkaisua omaistensa kaltoin kohtelemien vanhusten tilanteeseen. He ovat yksi kaikkein huonoimmassa asemassa olevista vanhusryhmistä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo edesauttaa sitä, että kunnat laativat aktiivisesti toimintamalleja vanhusten kaltoinkohtelun ennalta ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi ja

mihin muihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä kaltoin kohdeltujen vanhusten aseman tunnistamiseksi ja parantamiseksi?

Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 2013

Katja Taimela /sd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Katja Taimelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 976/2013 vp:

Miten hallitus aikoo edesauttaa sitä, että kunnat laativat aktiivisesti toimintamalleja vanhusten kaltoinkohtelun ennalta ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi ja

mihin muihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä kaltoin kohdeltujen vanhusten aseman tunnistamiseksi ja parantamiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoiman tutkimuksen Ikääntyvien naisten kaltoinkohtelusta mukaan noin joka neljäs nainen on kokenut väkivaltaa tai kaltoinkohtelua viimeisen 12 kuukauden aikana. Tutkimus osoitti myös, että kaikissa hyväksikäytön ja väkivallan muodoissa lukuun ottamatta laiminlyöntiä, yleisin väkivallan tekijä oli elämänkumppani tai oma puoliso. Näiden tutkimusten valossa erityisesti lähisuhde ja perheväkivallan ennalta ehkäisy ja siihen puuttuminen on tärkeää.

Kaltoinkohtelun ennaltaehkäisyssä ja siihen puuttumisessa tarvitaan moniammatillista, suunnitelmallista yhteistyötä. Tämä tarkoittaa kuntakohtaisen toimintamallin laatimista ja puheeksi ottamista. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn suositukset. THL on koordinoinut ja toimeenpannut valtakunnallisen kehittämishankkeen lähisuhde- ja perheväkivaltarikoksesta epäillyn ohjaamisesta esitutkinnasta väkivaltaa katkaiseviin palveluihin, jonka tuloksena on julkaistu opas
"Katkaise väkivalta. Lähisuhde ja perheväkivaltarikoksesta epäillyn ohjaaminen esitutkinnasta väkivaltaa katkaisevaan palveluun". THL on koonnut verkkosivuilleen (Iäkkäiden neuvontapalvelut ja hyvinvointia edistävät kotikäynnit -sivusto) erityisen kaltoinkohtelulinkin, jossa on perustietoa kaltoinkohtelusta.

Uusi vanhuspalvelulaki sisältää useita säännöksiä, jotka osaltaan turvaavat haavoittuvien asiakasryhmien löytämistä ja auttamista. Vanhuspalvelulain 4 §:n mukaan kunnan on tehtävä yhteistyötä kunnassa toimivien julkisten tahojen, yritysten sekä ikääntynyttä väestöä edustavien järjestöjen ja muiden yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa ikääntyneen väestön hyvinvoinnin ja terveyden tukemiseksi. Lain 25 § säätää, että mikäli terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö
taikka kunnan sosiaalitoimen, alueen pelastustoimen, hätäkeskuksen tai poliisin palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tiedon sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeessa olevasta iäkkäästä henkilöstä, joka on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan, hänen on salassapitosäännösten estämättä ilmoitettava asiasta viipymättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle. Lain 12 §:n mukaan kunnan on järjestettävä ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista tukevia neuvontapalveluja. Lisäksi kunnan on tarjottava hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista
tukevia terveystarkastuksia, vastaanottoja tai kotikäyntejä erityisesti niille ikääntyneeseen väestöön kuuluville, joiden elinoloihin tai elämäntilanteeseen arvioidaan tutkimustiedon tai yleisen elämänkokemuksen perusteella liittyvän palveluntarvetta lisääviä riskitekijöitä. Näihin riskitekijöihin lukeutuu myös kaltoinkohtelu.

Kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi tarvitaan poikkihallinnollista yhteistyötä. Sisäasiainministeriö (SM) on laatinut Turvallinen elämä ikääntyneille -toimintaohjelman ikääntyneiden turvallisuuden parantamiseksi. Ohjelma sisältää suositukset ikääntyneiden kaltoinkohtelun, väkivallan ja rikosten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. SM on laatinut myös
sisäisen turvallisuuden III-ohjelman jossa on yhteensä 64 poikkihallinnollista toimenpidettä, joita toimeenpannaan kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Toimenpide 35 mukaan Kaste-ohjelman toimeenpanossa tuetaan malleja, joissa edistetään ikääntyneiden turvallisuutta ja vähennetään päihdehaittoja kotiin vietäviä katkaisuhoito- ja muita päihdepalveluja kehittämällä (päävastuu STM). Myös toimenpide 34 on suunnattu erityisesti ikääntyneille: Hyvinvointia edistävillä kotikäynneillä kiinnitetään erityistä huomiota turvallisuuteen ja tehdään yhteistyötä alueellisten pelastuslaitosten kanssa.

Myös Raha-automaattiyhdistys tukee järjestöjen toimintaa tältä osin: RAY on myöntänyt 197 000 euroa Suomen vanhusten turvakotiyhdistys ry:lle "Ikäihmisiin kohdistuvan perheväkivallan estämiseen ja tukihenkilötoimintaan sekä vertaistoimintaan".

Helsingissä 13 päivänä marraskuuta 2013

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

---

KK 977/2013 vp Katja Taimela /sd

Ovelta ovelle -myynnin ongelmien ratkaiseminen

Eduskunnan puhemiehelle

Kansalaisilta on tullut huolestuneita yhteydenottoja, jotka koskevat ovelta ovelle -kauppaa. Etenkin ikäihmisten omaiset ovat esittäneet huolensa siitä, että vanhuksille "pakkomyydään" erilaisia tuotteita. Vanhukset kokevat myös pelkoa aggressiivisten myyjien edessä.

Ovelta ovelle -myynnissä on sattunut tapauksia, joissa hyökkäävä myyjä on saanut myytyä vanhukselle tarpeettomia tavaroita, joihin hänellä ei pahimmillaan edes ole varaa. Asiakkaalle on saattanut tulla olo, että myyjästä ei pääse eroon muuten kuin sopimalla kaupasta.

Omat ongelmansa on pakkomyytyjen tavaroiden palautuksessa. Kuluttajansuojalainsäädäntö on varsin hyvällä ja kattavalla tasolla. Kuluttajansuojalain mukaan kotimyyntiasiakkaalla on 14 vuorokautta aikaa perua kauppa. Ongelmana on enemmänkin se, että kuluttaja ei joko tiedä tai uskalla lähteä tai kykene lähtemään kaupan purkuun.

Mitä huonommassa kunnossa ihminen on, sen helpompi häntä on kohdella väärin. Se, että tulee harhautetuksi, aiheuttaa myös häpeää. Siksi vastentahtoisia kauppoja usein piilotellaan. Näin ollen on todennäköistä, että ongelman todellista laajuutta ei täysin edes tiedetä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallituksella uusia keinoja hillitä ovelta ovelle -kauppaa ja miten hallitus aikoo varmistaa, että kuluttajien oikeus kaupan purkamisesta voi aidosti toteutua?

Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 2013

Katja Taimela /sd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Katja Taimelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 977/2013 vp:

Onko hallituksella uusia keinoja hillitä ovelta ovelle -kauppaa ja miten hallitus aikoo varmistaa, että kuluttajien oikeus kaupan purkamisesta voi aidosti toteutua?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kulutushyödykkeiden kotimyynnistä säädetään kuluttajansuojalain (38/1978) 6 luvussa. Kotimyynnillä tarkoitetaan pääsäännön mukaan kulutushyödykkeen tarjoamista kuluttajalle henkilökohtaisesti muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimipaikassa. Hyödykkeiden tarjoaminen ovelta ovelle ilman kuluttajan nimenomaista pyyntöä on kotimyyntiä.

Nykyisen lain mukaan elinkeinonharjoittajan on kotimyynnissä luovutettava kuluttajalle vahvistetun kaavan mukainen kotimyyntiasiakirja, josta tulee ilmetä sopimusehdot, mukaan lukien kuluttajan 14 päivän peruuttamisoikeus.

Tällä hetkellä eduskunnan käsiteltävänä on ennen muuta koti- ja etämyyntiä koskevien säännösten uudistamista koskeva hallituksen esitys (HE 157/2013 vp), jolla pannaan täytäntöön kuluttajan oikeuksia koskeva direktiivi (2011/83/EU). Esityksessä ehdotetaan muun muassa kotimyynnin käsitteen laajentamista nykyisestä. Myös tiedonantovelvoitteet ennen kotimyyntisopimuksen tekemistä olisivat nykyistä laajemmat ja yksityiskohtaisemmat. Kotimyyntiasiakirjan asemesta kuluttajalle tulisi kotimyynnissä ensin antaa ennakkotiedot ja sen jälkeen kopio allekirjoitetusta sopimuksesta tai sopimusvahvistuksesta. Uutta olisi myös se, että kuluttajalle tulisi antaa jatkossa direktiiviin sisältyvän mallin mukainen peruuttamislomake, jota kuluttaja voisi halutessaan peruuttamistapauksessa käyttää. Tiedot ja peruuttamislomake tulisi antaa kuluttajalle ensisijaisesti paperilla.

Ehdotuksen mukaan kuluttajalla olisi pääsäännön mukaan jatkossakin kotimyynnissä 14 päivän peruuttamisoikeus. Kuluttajan kannalta  heikennystä nykyiseen merkitsee se, että kuluttajan olisi pääsääntöisesti vastattava tavaroiden välittömistä palautuskustannuksista. Jos kotimyynnissä tavarat on toimitettu kuluttajan kotiin sopimuksenteon yhteydessä, elinkeinonharjoittajan on kuitenkin noudettava tavarat omalla kustannuksellaan, jos tavarat eivät luonteensa vuoksi ole palautettavissa tavanomaisella tavalla
postitse. Suomi oli direktiivineuvotteluissa aloitteellinen viimeksi mainitun poikkeuksen lisäämiseksi direktiiviin, koska valvontaviranomaisilta saadun tiedon mukaan haja-asutusalueilla on esiintynyt tapauksia, joissa ikääntyneitä ihmisiä on painostettu ostamaan suurikokoisia ja kalliita tavaroita, joita he eivät tosiasiassa tarvitse ja joissa vastuu palautuksesta ja siitä aiheutuvista kustannuksista olisi peruuttamisoikeuden tosiasiallisen toteutumisen kannalta ongelmallinen.

Kuluttajaoikeusdirektiivi on aiemmista direktiiveistä poiketen niin sanottu täysharmonisointi-direktiivi, eli jäsenvaltiot eivät saa antaa tai pitää voimassa direktiivistä poikkeavia säännöksiä seikoista, jotka direktiivillä on yhdenmukaistettu. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden liikkumavara kotimyyntiä koskevassa sääntelyssä on aiempaa suppeampi. Voidaan kuitenkin arvioida, että kuluttajansuojan taso kotimyynnissä säilyy direktiivin täytäntöönpanon jälkeenkin korkeana. Erityisesti peruuttamislomakkeen
käyttöönotto voi osaltaan lisätä kuluttajien tietoisuutta peruuttamisoikeuden olemassaolosta.

Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2013

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson