Katja Taimela

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta sai viime viikolla päätökseen poikkeuksellisen vaativan lakipaketin käsittelyn, kun se hyväksyi mietinnön alun perin liikennekaarena tunnetusta lakipaketista. Vaikeusastetta lisäsi se, että paketti oli osin keskeneräinen. Kokonaisuus oli niin valtava, että sen käsittely ja korjaaminen toteuttamiskelpoiseksi oli erityisen hankalaa. Tärkeimpänä asiakokonaisuutena paketista nousivat taksiliikenteen uudistukset.

Hallituksen hajota ja hallitse -politiikka laittaa nyt suomalaisen taksijärjestelmän totaalisesti uusiksi. Pääsääntöisesti toimiva nykyjärjestelmä romutetaan, eikä siihen ole paluuta. Tätä uudistamista ajaa vain ja ainoastaan hallituksen sokea ideologinen markkinausko. Uudistuksen vaikutukset nykyisiin taksiyrittäjiin, kuskeihin sekä asiakkaisiin ovat varsin negatiivisia.

SDP:lle on tärkeää, että taksipalveluja on saatavilla myös haja-asutusalueilla, taksat saadaan pysymään kohtuullisella tasolla, asiakas voi luottaa saavansa turvalliset ja osaavat taksipalvelut, taksiyrittäjillä on reilu markkinatilanne ja taksikuskit saavat asiaankuuluvan korvauksen työstään. Melkein puoli vuotta kestäneessä valiokuntakäsittelyssä kävi hyvin selväksi, että hallituksen esittämä lakiuudistus asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan taksipalveluiden saatavuudessa eri puolilla Suomea. Mitä todennäköisemmin alan yritystoiminta keskittyy voimakkaasti samalla, kun hinnoittelu vapautetaan. Näin syntyy alueellisia monopoleja, jotka nostavat taksahintoja. Maksajina ovat asiakkaat ja kuljetuspalveluja hankkivat kunnat.

Esitykseen kuuluva hintojen vapauttaminen vie meidät kohti Tukholman ja Tallinnan tilannetta. Viestit näistä molemmista kertovat järjestelmästä, jossa asiakas on villien taksifirmojen mielivaltaisen hinnoittelun armoilla ja palvelu on vähän mitä sattuu. Hintojen vapauttaminen kokonaan on huono idea, mutta taksien hinnoittelua voisi kehittää dynaamisempaan suuntaan. Siinä voitaisiin siirtyä kysyntäperusteiseen järjestelmään, jossa asetettaisiin hinnoille kysynnän mukaan jokin liikkumaväli.

Tärkeintä taksipalveluiden sääntelyssä on tietyn turvallisuustason varmistaminen, kaikki taksien käyttäjät eivät ole vahvassa kuluttaja-asemassa. Asiakkaina on sairaita, lapsia, vanhuksia ja vammaisia. On selvää, ettei heidän asiallista palvelua ja turvallista kyytiä pysty takaamaan kuka tahansa. Siksi on tärkeää, että kuljettajina toimivat työhön soveltuvat ja asianmukaisesti koulutetut kuljettajat. Tietyt perusvaatimukset tulisi olla edellytyksenä myös kuljetuskalustolle.

Taksijärjestelmässä on muutostarpeita, mutta uudistaminen pitäisi tehdä kontrolloidummin kuin mitä hallitus esitti ja pohtia millä tavoin saataisiin digitalisaation ja uusien palvelutehtävien avulla taksien määrää kasvatettua ilman että tuloksena on alan voimakas keskittyminen ja palveluiden siirtyminen kasvukeskuksiin. Yhdellä rysäyksellä toteutettu uudistus ajaa taksiliikenteen kaaokseen. Nykymuodossaan esitys suosii harmaan talouden alueella operoivia puliveivareita ja lyö korville asianmukaisesti yritystoimintaansa pyörittäviä taksiyrittäjiä.